BERLIINI 1936
Berliinille oli myönnetty jo vuoden 1916 kesäolympialaiset, mutta ensimminen maailmansota peruutti aiotun urheilujuhlan ja Saksan orheilijat suljettiin olympialaisista aina Amsterdamin 1928 kisoihin asti.
Saksan urhilujohtajat päättivät hakea uudelleen kisoja ja niinpä KOK päätti vuoden 1930 Barcelonan kongressissaan myöntää vuoden 1936 kesäolympialaiset Saksan pääkaupungille.
Kisojen järjestelykomitea perustettiin välittömästi ja kisojen keskuspaikaksi valittiin Gruenwaldin kaupunginosassa sijaitseva hylätty laukkarata, jonka tilalle päätettiin rakentaa kisojen päästadion ja suurin osa kisojen suorituspaikoista. Suorituspaikkojen rakennustyöt lähtivät kuitenkin kovin hitaasti liikkeelle ja syntyi epäilys, saataisiinko stadionit valmiiksi ennen vuotta 1936
Maailmanhistoria kuitenkin astui järjestelyissä esiin, kun vuonna 1932 Adolf Hitler astui Saksan johtoon ja hänen omat alaisensa ottivat kisajärjestelyt haltuunsa. Natsipuolueen tehokkuudella järjestelyt saivatkin radikaalisti vauhtia.
Kahdessa vuodessa Valtakunnan Urheilu- ja liikuntakeskus olikin noussut Gruenenwaldiin. Alueelle nousi Olymiastadion, uimastadion, maahockeystadion, tenniskentät sekä kaunis ulkoilmateatteri. Stadionit olivat kaikki hieman yli kilometrin säteellä joten katsojilla oli helppo siirtyä stadionilta toiselle seuraamaan olympiatapahtumia.
Olympiapuiston lisäksi Berliinissä pelattiin jalkapalloa pienemmillä stadioneilla, Grunaun esikaupunkialuelle rakennettiin soutustadion, ammunnat suoritettiin Wannseen esikaupunkialueen ampumaradalla ja purjehduksen mitaleista kilpailtiin Kielin satamakaupungissa.
Saksan valtio järjesti valtaosan kisojen vaatimasta rahoituksesta. Lisäksi järjestettiin rahankeruutapahtumia yleisölle ja kisatuotteiden myynti toi lisää rahaa kisoille. Lisäksi tietysti lipunmyynti toi valtaosan kisojen tuloista. Lipunmyynti oli odotettua suurempi, suurin osa kisatapahtumista oli loppuunmyytyjä.
Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa valitettavasti politiikka sekaantui olympialaisten jaloon juhlaan. Maailmalla vaadittiin yleisesti kisojen siirtämistä muualle tai jopa boikotointia Saksan valtion harjoittaman rotuerottelun vuoksi. Erityisesti Yhdysvalloissa yleinen mielipide oli olympialaisten boikotoimisen kannalla. Onneksi urheilullinen puoli voitti politiikan ja omasta mielestäni siihen mennessä parhaiten organisoidut olympialaiset järjestettiin.
Matka Berliiniin ja vuoden 36 kisojen historiaan oli tähän mennessä omista olympiaseikkailukohteistani kaikkein menestyksekkäin, koska suurin osa suorituspaikoista oli vieläkin tallella ja sain nähdä miltä jo 80 vuotta vanhat suorituspaikat nykyään näyttävät.
Tämän kokoinen urheilutapahtuma luonnollisesti vaati majoitusjärjestelyt kisoihin tuleville joukkueille. Niinpä 12 kilometriä Berliinin ulkouolella sijaitsevaan Elfstalin kaupunginosaan muutettiin paikallinen sotilasleirii olympiakyläksi urheilijoiden majoitustiloiksi
Olympiakylä on ensimmäinen jäljellä olevista olympiakylistä ja se on vielä avoinna yleisölle. Kaukaisen sijaintinsa vuoksi, paikalliset asukkaat eivät tiedä Olympische Dorfin olemassaolosta ja kylä on valitettavasti päästetty ränsistymään pahasti. Päärakennukset ovat kuitenkin vielä tallella ja mm. Jesse Owensin majoittama parakki on kunnostettu alkuperäiseen muotoonsa.
Majoitusparakkien lisäksi alueelle rakennettiin uimahalli, urheiluhalli sekä täysimittainen urheilukenttä. Urheilijoita palvelemaan rakennettiin lisäksi komea yhdistetty vastaanotto- ja ruokailurakennus, yleisiä tarpeita palveleva Hindenburg Haus sekä suomalaisten ehdotuksesta rakennettu kaunis rantasauna, joka oli hyvinkin yleisessä käytössä muillekin kuin suomalaisurheilijoille.
Olympiakylästä oli päivittäinen kuljetusyhteys kilpailupaikoille. Elstalin kylän lisäksi purjehtijoilla oli oma majoituksensa Kielissä ja soutajille ja melojille omansa Grunaussa.
Naispuoliset urheilijat eivät vielä saaneet majoittua miesten kanssa samaan kylään ja heille oli järjestetty omat majapaikkansa mm. paikallisiin hotelleihin ja osa majoittui myös Reichs Sportsfieldin alueelle stadionin läheisyyteen.
Kuten mainittu, olympiakylä on päästetty rapistumaan erittäin huonoon kuntoon ja rakennuksiin ei esimerkiksi pääse sisälle turvallisuussyistä. Aluetta on yritetty entistää, mutta paikallishallinnon innokkuuden vähyys on estänyt tämän. Muunmuassa uskomattoman kaunis metsälampi, jonka rannalla suomalainen sauna sijaitsi on kuivattu. Sauna on kuulemma vielä jäljellä, mutta sitä ei enää näkynyt tuuhean metsän keskeltä.
Varmaankin kaukaisen sijaintinsa ja erityisen tarkkojen turvallisuusjärjestelyiden vuoksi ei vuoden 1936 aikaisesta kylästä ole montaa alkuperäistä valokuvaa jäljellä.
Olympialaisten jälkeen kylä palasi alkuperäiseen tarkoitukseensa Saksan Wehrmachtin koulutusleiriksi. Toisen maailmansodan aikana olympiakylä toimi haavoittuneiden saksalaissotilaiden kenttäsairaalana. Sodan päätyttyä ottivat neuvostoliittolaiset miehitysjoukot leirin haltuunsa ja rakensivat sinne omat kasarminsa, jotka ovat vieläkin nähtävissä.
Itselleni jäi paha maku suuhuni vierailusta vanhaan olympiakylään - kuinka niinkin kaunis paikka on päästetty sellaiseen kuntoon. Kysyttyäni asiasta paikallisoppaalta, vastauksena tuli vain olan kohautus ja vastaus "Geld" - raha.
Kovin yleisessä tiedossa ei ole, että nykyaikaisten olympialaisten ehkä yksi ylväimmistä traditioista sai alkunsa Berliinistä, kun Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels esitti olympiatulen noutamista kisakaupunkiin Antiikin Kreikan Olympian lehdosta soihtuviestinä halki Euroopan. Kisajärjestäjät pitivät ehdotusta hyvänä ja näin oli yksi vanhimmista olympiaperinteistä saanut alkunsa.
Berliinin olympiatuli sytytettiin Antiikin Olympian lehdossa Kreikassa 20. heinäkuuta ja se juostiin viestinä Kreikasta Bulgarian, Jugoslavian, Unkarin, Itävallan ja Tsekkoslovakkian kautta Saksaan. Soihtuviesti pysähtyi matkan varrella suurimmissa kaupungeissa, missä järjestettiin suuria olympialaisia mainostavia tapahtumia.
Viesti saapui Berliiniin avajaisia edeltävänä iltana 31. heinäkuuta, jolloin tuli sytytettiin ensin keskustan Lustgartenissa sijaitsevaan tulimaljaan. Olympiatuli paloi maljassa koko kisojen ajan, mutta 1. elokuuta se tuotiin vielä kerran viestinä olympiastadionille, jossa avajaisten kohokohtana sen sytytti Saksan joukkueen sprintteri Fritz Schilgen.
Olympiastadionin ja Lustgartenin lisäksi olympiatuli paloi Kielin satamassa juhlistamassa olympialaisten purjehduskilpailuita.
Olympiakylä on ensimmäinen jäljellä olevista olympiakylistä ja se on vielä avoinna yleisölle. Kaukaisen sijaintinsa vuoksi, paikalliset asukkaat eivät tiedä Olympische Dorfin olemassaolosta ja kylä on valitettavasti päästetty ränsistymään pahasti. Päärakennukset ovat kuitenkin vielä tallella ja mm. Jesse Owensin majoittama parakki on kunnostettu alkuperäiseen muotoonsa.
Majoitusparakkien lisäksi alueelle rakennettiin uimahalli, urheiluhalli sekä täysimittainen urheilukenttä. Urheilijoita palvelemaan rakennettiin lisäksi komea yhdistetty vastaanotto- ja ruokailurakennus, yleisiä tarpeita palveleva Hindenburg Haus sekä suomalaisten ehdotuksesta rakennettu kaunis rantasauna, joka oli hyvinkin yleisessä käytössä muillekin kuin suomalaisurheilijoille.
Olympiakylästä oli päivittäinen kuljetusyhteys kilpailupaikoille. Elstalin kylän lisäksi purjehtijoilla oli oma majoituksensa Kielissä ja soutajille ja melojille omansa Grunaussa.
Naispuoliset urheilijat eivät vielä saaneet majoittua miesten kanssa samaan kylään ja heille oli järjestetty omat majapaikkansa mm. paikallisiin hotelleihin ja osa majoittui myös Reichs Sportsfieldin alueelle stadionin läheisyyteen.
Kuten mainittu, olympiakylä on päästetty rapistumaan erittäin huonoon kuntoon ja rakennuksiin ei esimerkiksi pääse sisälle turvallisuussyistä. Aluetta on yritetty entistää, mutta paikallishallinnon innokkuuden vähyys on estänyt tämän. Muunmuassa uskomattoman kaunis metsälampi, jonka rannalla suomalainen sauna sijaitsi on kuivattu. Sauna on kuulemma vielä jäljellä, mutta sitä ei enää näkynyt tuuhean metsän keskeltä.
Varmaankin kaukaisen sijaintinsa ja erityisen tarkkojen turvallisuusjärjestelyiden vuoksi ei vuoden 1936 aikaisesta kylästä ole montaa alkuperäistä valokuvaa jäljellä.
Olympialaisten jälkeen kylä palasi alkuperäiseen tarkoitukseensa Saksan Wehrmachtin koulutusleiriksi. Toisen maailmansodan aikana olympiakylä toimi haavoittuneiden saksalaissotilaiden kenttäsairaalana. Sodan päätyttyä ottivat neuvostoliittolaiset miehitysjoukot leirin haltuunsa ja rakensivat sinne omat kasarminsa, jotka ovat vieläkin nähtävissä.
 |
| olympiakylä 1936 |
 |
| Suomalaisten rantasauna 1936 |
 |
| Suomalaisten rantasaunan ja lammen sijainti 2016 |
 |
| Olympiakylän sisäänkäynti 1936 |
 |
| Olympiakylän sisäänkäynti 2016 |
 |
| Jesse Owensin talo 2016 |
 |
| Suomen majapaikan sijainti 2016 |
 |
| Olympiakylän Uimahalli 2016 |
 |
| Hindeenburg Haus 1936 |
 |
| Hindenburg Haus 2016 |
Kovin yleisessä tiedossa ei ole, että nykyaikaisten olympialaisten ehkä yksi ylväimmistä traditioista sai alkunsa Berliinistä, kun Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Göbbels esitti olympiatulen noutamista kisakaupunkiin Antiikin Kreikan Olympian lehdosta soihtuviestinä halki Euroopan. Kisajärjestäjät pitivät ehdotusta hyvänä ja näin oli yksi vanhimmista olympiaperinteistä saanut alkunsa.
Berliinin olympiatuli sytytettiin Antiikin Olympian lehdossa Kreikassa 20. heinäkuuta ja se juostiin viestinä Kreikasta Bulgarian, Jugoslavian, Unkarin, Itävallan ja Tsekkoslovakkian kautta Saksaan. Soihtuviesti pysähtyi matkan varrella suurimmissa kaupungeissa, missä järjestettiin suuria olympialaisia mainostavia tapahtumia.
Viesti saapui Berliiniin avajaisia edeltävänä iltana 31. heinäkuuta, jolloin tuli sytytettiin ensin keskustan Lustgartenissa sijaitsevaan tulimaljaan. Olympiatuli paloi maljassa koko kisojen ajan, mutta 1. elokuuta se tuotiin vielä kerran viestinä olympiastadionille, jossa avajaisten kohokohtana sen sytytti Saksan joukkueen sprintteri Fritz Schilgen.
Olympiastadionin ja Lustgartenin lisäksi olympiatuli paloi Kielin satamassa juhlistamassa olympialaisten purjehduskilpailuita.
 |
| Olympiatuli 1936 |
 |
| Olympiatulen malja 2016 |
 | |
| Lähikuva olympiatulen maljasta 2016 |
Berliinin 1936 Kesäolympialaiset avasi virallisesti valtakunnan kansleri Adolf Hitler 1. Elokuuta ja kahden viikon urheilujuhla oli valmis alkamaan. Niinpä aloitetaanpas oma matkani 80:n vuoden takaisiin tapahtumiin.
OLYMPIASTADION - OLYMPISCHE STADION
Vielä vuonna 1928 olympiastadionin paikalla sijaitsi vanha laukkarata, jonka oli tarkoituksena olla peruutettujan vuoden 1916 kesäkisojen päästadionina. Kuitenkin tulevien kisojen arvioitujen katsojamäärien perusteella päätettiin rakentaa Gruenenwaldin kaupunginosaan jättistadion, jonka katsojakapasiteetiksi asetettiin 100.000 katsojaa.
Rakennustyöt aloitettiin arkkitehti Otto Marchin johdolla ja uutuuttaan hohtava jättistadion oli valmis vuonna 1934. Aiempiin olympia näyttämöihin verrattuna uutuutena stadionin alle rakennettiin tunnelijärjestelmä helpottamaan urheilijoiden, virkailijoiden sekä VIP-vieraiden liikkumista alueella. Kovin moni paikalla vieraileva ei tiedä, että nurmikentän keskellä on vieläkin piilossa esteratsastuksessa käytetty vesieste, joka on vieläkin paljastettavissa, jos stadionilla päätetään järjestää ratsastuskilpailut.
Olympialaisten aikana stadionilla kilpailtiin yleisurheilun, esteratsastuksen mitaleista sekä jalka- ja käsipallon loppuottelut pelattiin stadionilla. Niin ikään avajais sekä päättäjäisjuhlallisuudet järjestettiin Olympiastadionilla.
Toisen maailmansodan viimeiset taistelut käytiin Puna-armeijan ja Saksan Wehrmachtin välillä juuri olympiastadionin läheisyydessä. Yllättäen itse stadion ei kärsinyt pahempia vaurioita, joitakin konekivääritulen aiheuttamia reikiä on vieläkin nähtävissä stadionin seinissä.
Sodan päätyttyä perustivat Englantilaiset miehitysjoukot päämajansa juuri Reichs' Sportsfeldtin alueelle ja stadion ympäristöineen muuttui suljetuksi alueeksi paikallisilta asukkailta.
Vuonna 1994 kun miehitysjoukot jättivät yhdistyneen Saksan aukesi myös olympiapuisto berliiniläisille. Hertha Berlinin jalkapallojoukkue valitsi olympiastadionin kotistadionikseen.
Vuonna 1998 kaupungissa käytiin kiivas väittely Olympiastadionin kohtalosta, sitä esitettiin tuhottavaksi ja uutta stadionia rakennettavaksi. Olympiahistorialliselta kannalta väittely kuitenkin sai onnellisen lopun, kun stadion päätettiin kuitenkin peruskorjata täydellisesti. Mm. katsomo katettiin kokonaan ja juoksurata sai omalaatuisen sinisen värin. Tämän ansiosta Olympiastadion sai aivan uuden aseman suurten urheilutapahtumien ja konserttien näyttämönä. Mm. jalkapallon ja yleisurheilun MM-kisoissa on kilpailtu vanhalla Olympiastadionilla ja se on tällä hetkellä yksi Berliinin suosituimmista matkailunähtävyyksistä ja aktiivinen tapahtumafoorumi.
OLYMPIAPARK - SCHWIMMSTADIUM
Olympialaisten toiseksi suosituimman urheilulajin uinnin näyttämöksi rakennettiin olympiastadionin kupeeseen uusi uimastadion. Jälleen kerran pääsylippujen ennakkokysyntä osoittautui niin suureksi, että katsomokapasiteetti ei tuntunut riittävän alkuunkaan. Niinpä kapasiteettia nostettiin 4.000:sta 6.000:teen väliaikaisella katsomolla.
Itse uima-altaat sijoitettiin noin kolme metriä katsomoita alemmaksi ja näin pystyttiin takaamaan urheilijoiden ja toimitsijoiden rauha välillä liiankin yli-innokkailta katsojilta. Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa uima-altaiden vesi oli myös lämmitetty ja tämä sai erityistä kiitosta kilpailijoilta. Olympialaisten aikana kilpailuiden ulkopuolella uimastadion oli yleisön käytössä
Uima-altaan lisäksi kompleksiin kuului hyppyallas kymmenen metrin hyppytorneineen sekä lasten kahluuallas avoimella nurmikentällä stadionin ulkopuolella.
Uimastadionilla kilpailtiin uinnin, uimahyppyjen, vesipallon mitaleista sekä nykyaikaisen viisiottelun uintiosuus kilpailtiin täällä.
Olympialaisten jälkeen uimastadion toimi julkisena uima-altaana ja sodan jälkeen stadion toimi brittiläisten miehitysjoukkojen virkistysaltaana. Uimastadion avattiin jälleen yleisölle miehitysjoukkojen poistuttua kaupungista 1994. Stadion toimii edelleenkin julkisena uima-altaana ja vierailuni aikana se oli peruskorjattavana, joten en itse päässyt sukeltamaan historiallisiin vesiin
DIETRICH ECKART OPEN AIR THEATRE
OLYMPIASTADION - OLYMPISCHE STADION
Vielä vuonna 1928 olympiastadionin paikalla sijaitsi vanha laukkarata, jonka oli tarkoituksena olla peruutettujan vuoden 1916 kesäkisojen päästadionina. Kuitenkin tulevien kisojen arvioitujen katsojamäärien perusteella päätettiin rakentaa Gruenenwaldin kaupunginosaan jättistadion, jonka katsojakapasiteetiksi asetettiin 100.000 katsojaa.
 |
| Olympiapuisto 1928 |
Olympialaisten aikana stadionilla kilpailtiin yleisurheilun, esteratsastuksen mitaleista sekä jalka- ja käsipallon loppuottelut pelattiin stadionilla. Niin ikään avajais sekä päättäjäisjuhlallisuudet järjestettiin Olympiastadionilla.
Toisen maailmansodan viimeiset taistelut käytiin Puna-armeijan ja Saksan Wehrmachtin välillä juuri olympiastadionin läheisyydessä. Yllättäen itse stadion ei kärsinyt pahempia vaurioita, joitakin konekivääritulen aiheuttamia reikiä on vieläkin nähtävissä stadionin seinissä.
Sodan päätyttyä perustivat Englantilaiset miehitysjoukot päämajansa juuri Reichs' Sportsfeldtin alueelle ja stadion ympäristöineen muuttui suljetuksi alueeksi paikallisilta asukkailta.
Vuonna 1994 kun miehitysjoukot jättivät yhdistyneen Saksan aukesi myös olympiapuisto berliiniläisille. Hertha Berlinin jalkapallojoukkue valitsi olympiastadionin kotistadionikseen.
Vuonna 1998 kaupungissa käytiin kiivas väittely Olympiastadionin kohtalosta, sitä esitettiin tuhottavaksi ja uutta stadionia rakennettavaksi. Olympiahistorialliselta kannalta väittely kuitenkin sai onnellisen lopun, kun stadion päätettiin kuitenkin peruskorjata täydellisesti. Mm. katsomo katettiin kokonaan ja juoksurata sai omalaatuisen sinisen värin. Tämän ansiosta Olympiastadion sai aivan uuden aseman suurten urheilutapahtumien ja konserttien näyttämönä. Mm. jalkapallon ja yleisurheilun MM-kisoissa on kilpailtu vanhalla Olympiastadionilla ja se on tällä hetkellä yksi Berliinin suosituimmista matkailunähtävyyksistä ja aktiivinen tapahtumafoorumi.
 | ||
| Olympia-aukio 1936 |
 | |
| Olympia-aukio 2016 |
 |
| Olympiastadion 1936 |
 |
| Olympistadion 2016 |
 |
| Olympiastadion 2016 |
 |
| Maratonportti |
 |
| Fuhrer aitio 1936 |
 | |
| VIP-aitio 2016 |
Olympialaisten toiseksi suosituimman urheilulajin uinnin näyttämöksi rakennettiin olympiastadionin kupeeseen uusi uimastadion. Jälleen kerran pääsylippujen ennakkokysyntä osoittautui niin suureksi, että katsomokapasiteetti ei tuntunut riittävän alkuunkaan. Niinpä kapasiteettia nostettiin 4.000:sta 6.000:teen väliaikaisella katsomolla.
Itse uima-altaat sijoitettiin noin kolme metriä katsomoita alemmaksi ja näin pystyttiin takaamaan urheilijoiden ja toimitsijoiden rauha välillä liiankin yli-innokkailta katsojilta. Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa uima-altaiden vesi oli myös lämmitetty ja tämä sai erityistä kiitosta kilpailijoilta. Olympialaisten aikana kilpailuiden ulkopuolella uimastadion oli yleisön käytössä
Uima-altaan lisäksi kompleksiin kuului hyppyallas kymmenen metrin hyppytorneineen sekä lasten kahluuallas avoimella nurmikentällä stadionin ulkopuolella.
Uimastadionilla kilpailtiin uinnin, uimahyppyjen, vesipallon mitaleista sekä nykyaikaisen viisiottelun uintiosuus kilpailtiin täällä.
Olympialaisten jälkeen uimastadion toimi julkisena uima-altaana ja sodan jälkeen stadion toimi brittiläisten miehitysjoukkojen virkistysaltaana. Uimastadion avattiin jälleen yleisölle miehitysjoukkojen poistuttua kaupungista 1994. Stadion toimii edelleenkin julkisena uima-altaana ja vierailuni aikana se oli peruskorjattavana, joten en itse päässyt sukeltamaan historiallisiin vesiin
 | |||
| Uimastadionin Rakennustyöt 1934 |
 |
| Uimastadion 1936 |
 |
| Uimastadion 2016 |
 |
| Hyppytorni 2016 |
Syvällä metsän siimeksessä sijaitsee yksi kauneimmista olympanäyttämöistä mitä olen tähän mennessä matkoillani nähnyt. Dietrich Eckartin ulkoilmateatteri on piilotettu metsän sisään niin hyvin, että se on vaikea nähdä paikan ulkopuolella kulkevalta kadulta. Tietenkin paikkaa kiertävät aidat ja pääsisäänkäynti antaa hyvän käsityksen, että puiden takana sijaitsee jotain.
Teatteri sai nimensä saksalaisen kirjailijan Dietrich Eckartin mukaan. Eckart oli Kansallissosialistisen puolueen perustajajäseniä ja Adolf Hitlerin ystävä.
Olympialaisten aikana katsomon kapasiteetti oli 12.000 ja kuulemma saman verran mahtuu vieläkin, koska katsomorakennelmia ei ole muutettu alkuperäisestä. Vuonna 1936 areenalla kilpailtiin voimistelun olympiamitaleista ja katsomo oli loppuunmyyty joka päivä.
Kisojen jälkeen vanha amfiteatteri unohtui lähes kokonaan, paikalliset Natsien puoluejärjestöt pitivät paikalla kokouksiaan ja lisäksi teatterissa järjestettiin joskus amatööriteattereiden esityksiä.
Sodan jälkeen ulkoilmanäyttämö päästettiin rapistumaan kovinkin pahasti, mutta 1994 alueen avauduttua jälleen yleisölle vanha teatteri otettiin jälleen toimintaan mukaan. Nyt teatterin nimi on muutettu Waldbuehliksi ja siellä järjestetään ulkoilmakonsertteja. Oman vierailuni aikana paikalla valmisteltiin juuri uutta konserttia ja sain käyttää kaikki neuvottelutaitoni saadakseni luvan käydä lyhyellä vierailulla näkemässä vanhan olympianäyttämön.
 |
| Dietrich Eckart Teatteri 1936 |
 |
| Dietrich Eckart Teatteri 2016 |
 |
| Dietrich Eckart Teatteri kuvattuna kellotornista 2016 |
HOCKEY STADION
Olympiastadionin viereen Olympia-aukion varrelle rakennettiin olympialaisten maahockeystadion. Stadionille rakennettiin kaksi kenttää rinnakkain ja otteluita pelatiin joskus samaankin aikaan. Pienemmälle Stadion 2:lle mahtui katsojia 2.000 ja itse päästadionille 8.000 katsojaa. Suurin osa katsomopaikoista oli seisomapaikkoja. Nimensä mukaisesti Hockey stadionilla pelattiin maahockeyn olympiamitaleista.
Olympialaisten jälkeen kentät otettiin Saksan valtakunnan Liikuntatoimen haltuun ja ne toimivat urheilunäytösten harjoitusareenana.
Sodan päätyttyä brittiläisjoukot käyttivät stadionia omiin tarkoituksiinsa mm. sulkeisharjoituskenttinä. Kun brittijoukot poistuivat Berliinistä, Hockey stadion otettiin jälleen alkuperäiseen tarkoitukseensa ja se toimii nyt Berliinin maahockeyseurojen harjoituskenttänä. Lisäksi Saksan maajoukkue kokoontuu kerran vuodessa harjoituksiin Berliiniin.
Valitettavasti maahockey ei saanut ansaitsemaansa huomiota olympialaisten aikana ja näin valokuvia olympialaisten maahockeyturnauksesta ei ole paljon saatavilla.
 |
| Maahockeyottelu 1936 |
 |
| Hockeystadionin alkuperäinen sisäänkäynti |
 |
| Maahockey Stadion 2016 |
DER MAY FELDT
Olympiastadionin itäpäätyyn olympiatulen taakse raivattiin valtava kenttä tulevia joukkokokouksia ja näytöksiä varten kenttä, joka sai nimekseen May Feldt. Kenttä toimi ennen olympialaisia Kansallissosialistisen puoluen joukkokokousten pitopaikkana. Kisoja varten kentän reunalle rakennettiin Kellotorni, joka oli nähtävissä helposti joka puolelta olympiapuistoa.
Kellotorni toimi kisoissa katselutasanteena ja sen juurella oli myös Langemarck Halle kunnioittamassa Saksan ensimmäisessä maailmansodassa kuolleita sotilaita. Kellotornissa oli olympiakello, joka kumaahti avajaisissa ilmoittamaan maailmalle olympialaisten alkamisesta ja päättäjäisissä kisojen loppumisesta. Alkuperäinen kello vaurioitui sodassa, mutta on edelleenkin nähtävissä olympiastadionin ulkopuolella.
Itse May Feldt toimi olympialaisissa hevospoolon ja kouluratsastuksen näyttämönä. Kentällä järjestettiin lisäksi koululaisten joukkovoimistelunäytöksiä. Kentän koosta antaa hyvän kuvan katsojien määrä joka oli komeat 40.000
Olympialaisten jälkeen May Feldt toimi edelleenkin Saksan suurten joukkokokousten tapahtumapaikkana.
 |
| Kouluratsastus May Feldtillä 1936 |
 |
| May Feldt ja Kellotorni 1936 |
 |
| Mayfeldt 2016 |
 |
| Mayfeldt 2016 |
 |
| Kellotorni 2016 |
 |
| Olympiakello 2016 |
HAUS DES DEUTSCHEN SPORT
Vapaasti käännettynä Saksan Urheilun talo toimi olympialaisissa pääasiassa järjestelytoimikunnan toimipisteenä. Rakennukseen oli keskitettynä kisojen hallinto ja lääkintäpalvelut. Rakennuksen yhteydessä sijaitsevassa Kupolihallissa kilpailtiin olympialaisten miekkailun mitaleista.
Olympialaisten jälkeen valtakunnan urheiluministeriö jatkoi toimintaansa rakennuksessa ja sodan puhjettua rakennukseen sijoitettiin yksi Saksan suurimmista sotilassairaaloista.
Sodan jälkeen rakennus toimi brittiläisten miehitysjoukkojen hallintorakennuksena ja brittien poistuttua maasta talo on palannut takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa ja siitä on tehty saksalaisen huippu-urheilun tutkimuskeskus. Entisellä miekkailuareenalla toimii tällä hetkellä väliaikainen urheilumuseo, jossa vierailuni aikana oli hyvin mielenkiintoinen näyttely Berliinin Olympialaisista.
Itse kupolihalliin en päässyt koska kenelläkään paikalla olleella ei ollut mahdollisuuksia avata ovia olympiaseikkailijalle, mutta sain kuitenkin arkistokuvan hallissa järjestetystä urheilutapahtumasta liitettäväksi blogiini.
 | ||
| Haus des Deutschen Sports 1936 |
 | |
| Miekkailuotttelut Kupolihallissa 1936 |
 |
| Haus des Deutschen Sport 2016 |
 |
| Coupole Halle 2016 |
Olymipiapuisto ei kuitenkaan ollut ainoa paikka missä mitaleista kamppailtiin Berliinin olympialaisissa. Matkani jatkui näin ympäri Saksan kaunista puistojen täyttämää pääkaupunkia ja ensimmäisenä kohteena onkin Berliinin messualue.
DEUTSCHLANDHALLE
Deutschlandhalle eli Saksan Halli rakennettiin erityisesti vuoden 1936 kisoja varten ja rakennuksen arkkitehtinä toimi Natsi-Saksan ehkä kuuluisin arkkitehti Albert Speer. Halli valmistui Berliinin länsiosaan ja siellä kilpailtiin olympialaisten voimailulajeissa nyrkkeilyssä, painissa sekä painonnostossa.
Itse olympialaisten aikaan hallista ei ole paljon sisäkuvia jäljellä. Arkistoista kuitenkin sain haltuuni kuvan vuodelta 1936 ennen olympialaisia pidetystä Kansallissosialistisen Puolueen joukkokokouksesta. Kuvasta saa hyvän käsityksen rakennuksen mahtavasta koosta.
Olympialaisten jälkeen hallia käytettiin yleisesti Natsi-puolueen joukkokokousten pitopaikkana. Deutschlandhallessa tehtiin niin ikään ilmailun historiaa, kun Adolf Hitlerin yksityislentäjä Hanna Reitsch suoritti ensimmäisenä maailmassa lennon sisätiloissa saksalaisvalmisteisella helikopterilla.
Deutschlandhalle vaurioitui pahasti toisen maailmansodan ilmapommituksissa, mutta se kuitenkin korjattiin entiseen komeuteensa ja sitä käytettiin erityisesti Länsi-Berliinissä järjestetyissä konserteissa. Urheilullisella puolella areena toimi pääasiallisesti jääkiekkoareenana. Koripallon Eurooppa-liigan finaali pelattiin vuonna 1970 areenalla.
Saksan yhdistyttyä, areenan käyttö väheni radikaalisti ja sen tulevaisuus asetettiin kyseenalaiseksi. Berliinin kaupunki julisti hallin kansalliseksi muistomerkiksi, mutta päätti kuitenkin lukuisten korjaustöiden jälkeen tuhota kauniin hallin ja laajentaa Berliinin messujen aluetta paikalle. Rakennuksen purku aloitettiin vuonna 2008 ja sen paikalla sijaitsee nyt Berliinin messujen yksi näyttelyhalleista.
 |
| Deutschlandhalle 1936 |
 |
| Deutschlandhalle sisältä 1936 |
 | |
| Deutschlandhallen paikka 2016 |
MOMMSEN STADION
Jalkapallo alkoi saavuttaa maailmanlaajuista suosiota vuonna 1930 järjestettyjen ensimmäisten MM-kisojen jälkeen ja kisajärjestäjät havaitsivat, ettei olympialaisten jalkapalloturnaukseen enää pari stadionia riitäkkään. Jouduttiin etsimään Berliinistä olympiakelpoisia jalkapallkenttiä. Deutschlandhallen läheisyydessä sijaitsi vanha jalkapalloseura SCC Berlinin kotikenttä, joka päätettiin rakentaa uudelleen olympialaisten käyttöön soveltuva stadion, joka nimettiin uudelleen saksalaishistorioitsija Theodor Mommsenin mukaan. Rakennustyöt valmistuivat 1930 ja katsompaikkoja oli yhteensä 15.000.
Olympialaisten aikana Mommsen Stadionilla pelattiin jalkapallon alkusarjan otteluista kolme sekä yksi neljännesvälieräottelu.
Kisojen jälkeisestä historiasta Mommsen stadion oli tunnetuin yleisurheilun Golden Leaguen Berliinin osakilpailun pitopaikkana, kunnes olympiastadionin peruskorjauksen valmistuttua kilpailut siirrettiin olympiastadionille.
Vuoden 2006 jalkapallon MM-kisoissa Mommsen stadion toimi Saksan maajoukkueen harjoituskenttänä. Nykyään stadion toimii berliiniläisen jalkapallojoukkue Tennis Borussia Berlinin ja SCC Berlinin kotikenttänä.
 | |
| Mommsen Stadion 1936, |
 | |
| Mommsen Stadion 2016 |
AVUS
Avus eli Automobil-Verkehrs und Ubungstrasse eli tuttavallisesti AVUS avattiin 1921 liikenteelle ja on vieläkin Euroopan vanhin kontrolloitu moottoritieosuus. Alunperin Avus oli 19,5 kilometriä koostuen kahdesta viivasuorasta tieosuudesta, jotka liitettiin toisiinsa jyrkällä mutkalla radan pohjoispäässä.
Valmistuttuaan AVUS oli Formula 1:den edeltäjä kilpasarjan isäntänä. Radalla järjestettiin lukuisia kilpailuita ja se toimi myös nopeusennätysten näyttämönä.
Rataa ryhdyttiin peruskorjaamaan nopeampia autoja ja suurempia kilpailutapahtumia varten, mutta vuonna 1936 Berliinin olympialaisten järjestäjät ottivat radan käyttöönsä ja olympialaisten aikana radalla kilpailtiin maantiepyöräilyn mitaleista, se toimi niin ikään osana maratonin ja 50:den kilometrin kävelyn reittejä.
Sodan jälkeen amerikkalaiset miehitysjoukot asettuivat alueelle ja jälleen kerran paikka päästettiin ränsistymään kovin pahasti. Rata-autokilpailut palasivat takaisin radalle 1950-luvulla ja se isännöi muunmuassa F2 ja F3-sarjojen Saksan Grand Prixiä. Autoilun kuninkuusluokka F1 ei kuitenkaan osallistunut koskaan radalle.
AVUS isännöi viimeiset autokilpailunsa vuonna 1998 ja se muutettiin osaksi Saksan Bundesautobahn 115:ttä. Vanhoista hyvistä ajoista kuitenkin on vielä muistuttamassa radan alkuperäinen tuomaritorni, joka toimii nykyään motellina sekä radan alkuperäinen katsomo, joka on Berliinin kaupungin suojelema.
 |
| AVUS 1936 |
 | |
| Maantiepyöräily käynnissä 1936 |
 |
| Avus Berliinin TV-tornista 2016 |
 |
| Avuksen alkuperäinen tuomaritorni 2016 |
BERLIN POST STADION
Jalkapalloturnauksen kolmesta stadionista aivan Berliinin keskustaan rakennettiin vuonna 1929 Berlin Poststadion. Kenttä toimi alkuun preussilaisten sotilaiden harjoitusalueena, mutta siirtyi sitten vähitellen urheilulliseen käyttöön. Stadionilla ensimmäinen pelattu jalkapallo-ottelu oli Saksan ja Englannin välinen maaottelu. Peli oli yksi ensimmäisiä koskaan pelatuista maiden välisistä peleistä.
Olympialaisissa stadionilla pelattiin pääosa jalkapallon alkusarjan otteluista. Muunmuassa meille suomalaisille kovin tuntematon tieto oli Suomen joukkueen esiintyminen olympialaisissa juuri Post Stadionilla. Esiintyminen jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, kun ainoa peli päättyi tappioon Perulle 3-7.
Olympiaturnauksen mieleenpainuvin ottelu pelattiin Saksan ja Norjan välillä kun norjalaiset pudottivat isäntäjoukkueen lähes skandaalin omaisesti neljännesvälierissä 2-0 55.000:n katsojan edessä.
Olympialaisten jälkeen stadion jatkoi toimintaansa alkuperäisessä tarkoituksessaan. Nykyään se sijaitsee aivan Berliinin päärautatieaseman läheisyydessä ja se toimii nyt kolmen berliiniläisen maakuntasarjassa pelaavan joukkueen kotistadionina.
 |
| Post Stadion 1936 |
 |
| Post Stadionin pääsisäänkäynti2016 |
 | |
| Post Stadion 2016 |
BERLINER SPORT CLUB STADIUM
Olympiaohjelmaan lisättin Berliinissä uutena lajina käsipallo, jota pelattiin tuolloin hieman toisenlaisessa muodossa nykyiseen käsipalloon verrattuna. Ottelut pelattiin tuolloin ulkona jalkapallokentällä. Maalit olivat tosin jo tuolloin nykyisen kokoiset ja säännöt olivat samat.
Olympialaisissa stadionilla järjestettiin myös ratapyöräilyn kilpailut kenttää ympäröivällä radalla.
 |
| Berliner Sport Club Stadion 1936 |
 |
| Sama stadionin pääty 2016 |
WANNSEE GOLF COURSE
Luonnonkaunis Wannseen esikaupunkialue sai isännöitäväkseen nykyaikaisen viisiottelun maastojuoksuosuuden. Kilpailun pitopaikaksi valittiin Wannseen golfkenttä, joka osoittautuikin hyvin onnistuneeksi valinnaksi, koska vaihteleva maasto asetti koviakin vaatimuksia urheilijoille, jotka olivat jo kamppailleet neljä päivää lajin parissa.
Itse olympiatapahtumista on kovin vähän kuvia jäljellä, mutta jälleen KOK:n arkistoista sain kuvan kisan tiimellyksestä. Onnistuin itse hankkimaan itseni klubin sisälle, kun lupasin ottaa nopeasti pari kuvaan ja sitten poistua paikalta. Olihan kyseessä yksityinen golfklubi
 |
| Maastojuoksu Wannseessä 1936 |
 |
| Wannsee Golf Course 2016 |
 |
| Wannsee Golf Course 2016 |
GRUNAUN SOUTUSTADION
Seikkailuni Berliinin olympialaisten historiaan alkoi pikkuhiljaa lähestyä loppuaan ja jäljellä oli enää keskustasta kauimpana sijainnut olympianäyttämö Grunaun esikaupunkialue ja Langer Seen järvi. Olympialaisia varten Langer Seen rannalle rakennettiin suuri soutukeskus kisojen soututapahtumia varten. Uutena lajina Grunaussa esiteltiin melonta.
Stadionille rakennettiin katsomotilat 8.000:lle katsojalle sekä järven rannalle kokoontui suuret määrät innokkaita olympiavieraita seuraamaan kilpailuita.
Soutustadion on edelleenkin aktiivisessa käytössä ja paikalla vieraillessani oli järvellä käynnissä useampien soutujoukkueiden harjoitukset. Grunaussa järjestetään vuosittain myös souturegatta joka vetää puoleensa huippusoutajia ympäri maailmaa. Stadionin uumeniin on myös perustettu vesiurheilumuseo, jossa voi tutustua paikan historiaan. Museosta saamani tiedon mukaan Langer Seellä on kilpailtu myös moottoriveneilyssä.
 |
| Grunau Soutustadion 1936 |
 |
| Grunau Soutustadion 2016 |
Berliinin olympialaiset olivat järjestäjilleen valtava menestys niin urheilullisesti, taloudellisesti kuin propagandamielessä. Kaikki tapahtumat järjestettiin sotilaallisessa järjestyksessä eikä suurempia ongelmia ennakkoluuloista huolimatta esiintynyt.
Mitalitaulukon paras maa oli Saksa 33:lla kultamitalilla, Yhdysvallat oli toinen 24:llä ja Unkari kolmas kymmenellä kultamitalilla. Pieni ja piskuinen Suomi oli mitalitilaston viides seitsemällä kultamitalilla.
Erityisesti meillä suomalaisilla kisat jäävät mieleen 10.000:n metrin kolmoisvoitosta. Tässä paikassa minun täytyy tuoda esiin oma kokemukseni Berliinin olympialaisista, kun minulla oli suuri kunnia tavata Kouvolassa kultamitalisti Ilmari Salminen vain viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Kultavääpelillä olisi varmaan ollut tarinoita kerrottavana enemmänkin mutta en halunnut häiritä urheilijasuuruutta enempää ja tämä kaduttaa näin jälkikäteen todella paljon.
Yleisesti kisat jäävät mieleen Jesse Owensin olympialaisina, kun Owens näytti neljällä kultamitalillaan Adolf Hitlerille, että afro-amerikkalaiset sprintterit voivat olla arjalaisurheilijoita paljon parempia.
Kun kisojen päättäjäisissä kutsuttiin perinteisesti maailman urheileva nuoriso jälleen neljän vuoden kuluttua Tokioon, kukaan ei olisi uskonut, että kuluisi vielä 12 vuotta ennenkuin maailma kuulisi olympialaisten kutsun uudelleen. Synkät sodan pilvet olivat kerääntymässä maailman ylle jälleen kerran ja moni olympiaurheilija ei tulis koskaan näkemään olympialaisia uudelleen heidän kuoltua tulevassa suursodassa. Kuluisi lisäksi 20 vuotta ennenkuin saksalaiset, japanilaiset ja italialaiset urheilijat saisivat ottaa osaa olympialaisiin.
Henkilökohtaisesti Berliinin vierailu oli minulle suuri menestys, suurin osa alkuperäisistä olympianäyttämöistä oli vieläkin tallella ja yllättävän hyvässä kunnossa. Olympiaseikkailuni seuraava kohde onkin nykyinen kotikaupunkini Lontoo, jonka vuoden 1948 kisoja tutkinkin sitten seuraavaksi. Näemme siis Lontoossa
TIESITTEKO ETTA ?
* Berliinin olympialaiset olivat ensimmäiset televisioidut kisat. TV-lähetykset eivät tosin saavuttaneet suuria katsojalukuja, koska lähetykset olivat nähtävissä vain 28:ssa kohteessa kaupungissa
* Radio teki suuren läpimurron olympialaisissa. Selostukset saavuttivat suuret kuuntelijaluvut eri puolilla maailmaa
* Paavo Nurmen voidaan sanoa osallistuneen Berliinin kisoihin, kun Esteratsastuksen maastoratsastuksen olympiavoittaja Saksan Ludwig Stubbendorf oli nimennyt hevosensa Nurmeksi suurjuoksijan mukaan
* Paavo Nurmi oli Berliinissä itse paikan päällä kisajärjestäjien VIP-vieraana
* Mainittu Ilmari Salminen olisi voittanut varmaankin myös 5000:n metrin kultamitalin, mutta hänet kaadettiin viimeisellä kierroksella. Kysyin häneltä itseltään kuka hänet kaatoi, mutta hän kieltäytyi jyrkästi paljastamasta tätä tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti